maanantai 31. joulukuuta 2012

Lisää fiilistelyä vanhaan malliin

Ja taas on tullut nautiskeltua hitaan valokuvaamisen maailmasta. Vanha Zeiss Ikon Nettar-kamera vuodelta -49 on yllätyksiä täynnä kuvanlaadullisesti. Kun linssi ei todellakaan ole mikään Apo, saa välillä aika erikoisen näköisiä sävymaailmoja aikaiseksi. Ja se tunne, kun on vain ne kaksitoista laukausta, tulee viimeiseen ruutuun erityisesti panostettua. Tosin muistaakseni kinorulla aikana tuli mahdollisimman vähän panostettua viimeiseen ruutuun, johtuen siitä, että filmin halusi mahdollisimman nopeasti kehittämöön...

Ensimmäisen filmin kanssa oli vielä vähän ihmettelyä, mihin kohtaan objektiivin tarkennusmerkki laitetaan, kamerassahan ei ole mitään mahdollisuutta objektiivin läpi tarkentamiseen. Näin toisen kehitetyn filmin jälkeen se ei tunnu olevan kovinkaan nuukaa. Kunhan nyt noin samalle metrimäärälle osuu. Myöskin tuo valotus ei tunnu olevan kovin tarkkaa, johtuen suuresta negakoosta.

Pitkästä aikaa oli kiva kikkailla päällekkäisvalotuksilla. Tosin päällekkäisvalotus voi tulla ihan suunnittelemattakin, jos ei ole muistanut siirtää käsin filmiä seuraavan ruudun kohdalle. Pitkästä aikaa taas kuvaamisen yhteyteen on palannut taikuus. Ei voi tietää mitä kuvallinen lopputulos on lopullisesti.


Tähän on jätetty värit kehityksen jälkeen,
 muut kuvat ovat sävytettyjä.





tiistai 18. joulukuuta 2012

Erään aikakauden loppu.


Lohjan kokoisessa, ei siis kauhean isossa, on ollut joskus  kolmekin kameraliikettä. On täällä kyllä ollut joskus myös kolmet elokuvateatteritkin, joka siihen aikaan tuntui aivan normaalilta. Vaan nyt sitten lopettaa paikkakunnalla 42 vuotta kamerakauppaa tehnyt liike. Tai suoranaisesti ei lopeta, vaan lopettaa kameroiden ja valokuvatarvikkeiden myynnin ja keskittyy vain kuvatuotteiden myyntiin.

Trendi on ollut nähtävissä viimeisen viiden vuoden aikana. Kameraan on käyty tutustumassa asiantuntijan luona liikkeessä ja sen jälkeen se on ostettu netistä verkkokaupasta. Yksinkertaista. Toki kilpailu on tervettä, mutta kun kameroista jäävä myyntivoitto alkoi olla 10 euron ramssuissa asian mahdottomuus vaan tulee vastaan. Marketissa kamera laitetaan ostoskärryyn ja mennään kassalle maksamaan, erikoiskaupassa testaillaan myyjän tietämys ja asiantuntemus jopa tunnin kestävillä ostojaarituksilla. Niinpä.... Silloin  kannattavuus pitämällä kamerakauppaa on kaupallinen itsemurha.

Monta tarinaa on jäänyt asiakkaista mieleen, tässä yksi. Hieno rouva saapuu minkkiturkki päällänsä liikkeeseen pahimpaan jouluhässäkkään. Myymälä on täynnä vuoroaan jonottavia asiakkaita. Hieno rouva patsastelee oven suussa 20 sekunttia korkokenkäänsä lattiaan kopistellen ja kajauttaa; "Eikö täällä saa palvelua!!!
 "Minä tulen juuri lentokentältä ja ostin sieltä tämän kameran ja haluaisin nyt ehdottomasti saada siihen käyttöopastuksen." Väki puodissa hiljenee ja huikkaan rouvalle; "Kameran käyttöopastus 20€."
No uu-käännöshän siinä ovella luonnollisesti kävi ja rouva ulos ovet paukkuen. Seuraavana päivänä madam oli soittanut yrityksemme toimitusjohtajalle ja kertonut tämän karun tarinan, miten häntä oli kohdeltu. Tj siinä hetken kuunneltua ja ymmärtäväisesti juonessa mukana kysymään; "Saitteko ja maksoitteko rouva hyvä tämän 20€ käyttöopastuksen jonka myyjä teille lupasi...... Niin, jos te rouva hyvä ette sitä sitten kerran saaneet, niin ei kai tässä mitään vahinkoakaan ole sitten syntynyt...

Kallun muistoa kunniottaen.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kovalevy


Ystäväni...elämme kovia aikoja...
Näin voisi vaikka lainata Carl Barksin mainiota "puhuva koira" strippiä viimeaikaisten huolien ihmistä horjuttaessa. Kun nääs tuo kovalevy imacissä sanoi työsuhteensa irti....No tämä kone ei sentään ole ihan se "lampunjalka" malli imaceistä, vaikka jotkut irvileuat niin väittävätkin.  Vanha ystävä kuitenkin on päässyt jo 6 vuoden korkeaan ikään. Niinpä tässä päivänä eräänä alkoi kuulua outoa runksutusta konehuoneen puolelta. No ensin sitä tietysti itselleen perustelee kaikkea muuta, kuin pahinta vaihtoehtoa.
Sammuttelee konetta ja epäilee vaimon hellää kosketusta taasen kohdanneen koneystävääni.

Mutta ruksutus vain jatkuu. Pikkuhiljaa alkaa itselleen alitajuntaan muodostumaan visio, että ei kai tosissaan tämä kovalevy vedä viimeisiä.
Se hetki kun kuuntelee starttausta yrittävän kovalevyn ääntä koneen syövereissä on aika pelottavaa.
Ihminen käy läpi ajatuksissaan kaikki koneen sisällä olevat tiedostot...elämä todellakin silloin kulkee nopeana filminauhana ajatuksissa ohi. Että sekin duuni jäi kopioimatta. Voi xxxtana.

Sittenkin vielä starttaavan kovalevyn ääni on melkein yhtä hieno parkaisu kuin ensimmäisen lapsen syntymä. Kätilönä salamana lykkäämään ulkoista kovalevyä koneen kylkeen kiinni. Talteen kaikki minkä ehtii. Huh. Vaikka sen itse tietää, että kuvatiedostojen häviämistä ei voi ennakoida, niin aina sitä vain yhtä huolettomasti luottaa tietokoneen ylivertaisuuteen.
Eihän se nyt voi rikki mukamas mennä. täh?

Konetta kiikuttamaan huoltoon. Niin... fiilis oli kuin olisi ollut hautajaisiin menossa. Otetaan sitten vastaan kaikki mitä eteen tulee. Löytyy mitä löytyy koneen syövereistä. Vähän niinkuin olisi jättänyt veikkauskupongin kioskille toivoen onnen joskus potkaisevan... Vaikka itse en ole lotosta suurempaa voittoa kuin neljä ja varanumero saanutkaan.

No tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Huollon jäljiltä löytyi jopa roskiksessa olleet tiedostot.
Pakko on kehua Mcare huollon ripeyttä ja asiantuntemusta. Hintakaan ei ollut paha. Työ, kovalevyn vaihto ja tiedostojen pelastus oli yhteensä 317€. Ja vaihtoivat huollossa kovalevyn kyselemättä puolet isompaankin ihan tosta vain.
Olen happy!!! Ystävä on palannut haudan takaa....

Kopioikaa ihmiset tiedostonne...älkää olko yhtä xxtun tyhmiä kuin minä!!!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Vesi jäätyy

Kameraa ulkoiluttamassa joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Marraskuun viimeisen päivän hurja myräkkä täällä eteläisessä suomessa ristittiin Antti-myrskyksi. Lunta tuiskutti vaakasuoraan järjettömän kovan itätuulen toimesta. Rannikolla Mäkiluodon linnakesaaressa mitattiin uusi ennätys. Tuulinopeus oli 29m/s...Ilmatieteenlaitoksen asteikolla 29-32m/s on ankara myrsky ja yli 32m/s on hirmumyrsky.
Siispä seuraavana päivänä katselemaan mitä tuuli ja vesi oli saanut aikaiseksi. Ajelin ensin Koppernäsiin toiveena, että myrskyävä meri olisi saanut hienoa jäätaidetta aikaiseksi.
Ja kissanviikset.  Siellä ei ollut yhtikäs mitään. Hieman jäätä meressä olevien rantakivien päällä. Lunta oli kyllä satanut uskomattomat 40cm, joten liikkuminen rantakallioilla oli hengenvaarallista johtuen siitä, kun et näe minkälainen kolo jalkasi alla on piilossa lumipeitteen alla.
Takaisin Lohjalle. Taas tuli todistettua, että kuvausaiheet löytyvät sittenkin melkein omalta takapihalta. Tuuli ja kova aallokko oli saanut maiseman jäätymään lohjalaisten paljon käyttämän ulkoilureitin varrelta.
Todellinen Antti Tuisku...














maanantai 26. marraskuuta 2012

Aikakone




Filmi on kehitetty...koekuvaus yli 60 vuotta vanhalla Zeiss Ikonilla onnistui täydellisesti. Filmi oli saanut tasaisesti valoa, eikä 12 laukauksessa ollut yhtään yli tai alivaloista ruutua. Marraskuun kuvaussäistä ja olemattomasta valosta johtuen piti mennä suurimmalla aukolla, joten jäi vielä hieman auki tuo objektiivin piirtopuoli. Mutta kuvat ovat kuin aikakone menneeseen. Vaikka nyt tuli hiukan oikaistua eli filmi kehitettiin liikkeessä ja skannailin ruudut digimuotoon. Vanhat vedostusmurheet seuraavat näköjään myös tälläkin tapaa...jostain ihmeestä kuviin loikkasi roskia aivan kuin vanhoina hyvinäkin aikoina. Prikkailu vain roskien poistamiseksi on nykyään helpompaa.


Myös hieman on auki vielä mihin kohtaan tuo tarkennusmerkki objektiivissa laitetaan. Tarkennus kun siis suoritetaan metrimitalla, mutta objektiivin merkattu tarkennusmerkki on hieman epämääräinen. Miten sitä tulkitaan, antaa tuollaisen 30 senttimetrin toleranssin. Mutta kuvat. Ne ovat juuri piirroltaan sitä pehmeyttä jota odotinkin. Keskeltä reunoille mukavasti pehmenee.

Yhä edelleen olen ihan liekeissä kyseisestä kamerasta. Tietysti tässä iässä muutenkin hehkuttaa asioiden olleen ennen paljon paremmin. Mutta kun ajatellaan valokuvauksellista viestintää on hervoton häärääminen pois suljettu tällaista kuvausfilosofiaa edustavalla kameralla. Tämähän on melkein kuin purjehtiminen. Kun astut alukseen, olet jo perillä. Tavallaan nykykameroilla kuvatessa tulee tunne pakko onnistumisesta, joka kummittelee alitajunnan pohjalla. Jollen  saa onnistuneita kuvia tällä modernin kameratekniikan huipulla, olen siis epäonnistunut. Kuvaustapahtuma on jatkuvaa varmistelua aivan samanlaisilla rinnakkaisruuduilla. Olenko siis vähän tyhmä? Olen.
Eläköön etukäteisvisualisointi!!!






                                    




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kameratesti

Tällä palstalla en ole todellakaan vertaillut koskaan Nikoneja ja Canoneja enkä muitakaan hilavitkuttimia ja en kyllä koskaan tule sitä myöskään tekemään. En ole koskaan ollut niin nippelihullu, että kameran sisäinen tekniikka saisi minut kiihkon valtaan. Olen usein vetämilläni kursseilla kertonut Anselm Adamin aikoinaan sanoman tokaisun joka meni jotain tähän suuntaan;" Nyt olemme kameroiden ja objektiivien laadussa ja piirrossa päässeet siihen pisteeseen, että enää ei tarvitse koskaan hankkia uutta kalustoa."
Tämän tuo kyseinen kuvaajalegenda sanoi 1940-luvulla.
Tuo asia mielessä olikin kiinnostavaa tarttua vuonna 1949 julkaistuun Zeiss Ikon Nettar-kameraan. Käsiini ajautui moinen aparaatti kokeiltavaksi ja olen aivan innoissani sen edustamasta kuvausfilosofiasta. Kamera on siis yli 60 vuotta vanha ja edustaa puhtaasti täysin manuaalisia toimintoja. Kamera tarkennetaan metrimitan avulla ja suljinaika ja aukko arvioidaan vallitsevan säätilan mukaan. Jo tuo fiilis kun kameran bajonetti ponnahtaa auki kameraa avatessa kuvausvalmiiksi on kuin taikoisi jäniksen taikurinhatusta.

Näin marraskuussa tuo valo on niukinnaukin kameran suurimmalle aukolle f:4,5 ja suljinajalle 1/25 sekunttia riittävä. Kamerassa käytetään 120 tyypin filmiä ja sitä onneksi vielä saa. Negatiivikoko kamerassa on 6x6 cm. Yhdelle filmirullalle saa otettua 12 kuvaa, ja on välillä huolestuttavasti tuntunut, etten saa filmiä olenkaan kuvatuksi täyteen. En siis pysty löytämään 12 valokuvauksellista kohdetta tai kuvasommitelmaa, johon laukaisisin Zeiss Ikonini keskussulkimen? Miten nopeasti on itsekkin ominut tuon vaarallisen digiaikana meitä riivaaman kuvaroiskinnan. Korttiini mahtuu vaikka 2000 kuvaa, piruako tässä säästelemään ja miettimään mihin sitä laukoo kameraansa.

Tällä kameralla kuvaaminen on puhdasta runoutta. Voi antaa ajan pysähtyä ja kuunnella marraskuun hiljaisessa valossa sulkimen vienoa kuiskausta. Kuten Fastfood ruokailuun on tullut vastakohtainen käsite SlowFood  on siis kuvailu tällä kameralla samanlaista hetkessä pysähtymistä. Vielä ei ole tietoa tuleeko kuvia ja minkälaisia, mutta heti ensi viikolla saan tuon melkein ikuiselta tuntuneen kahdentoistakuvan rullan kehitykseen. Joten kuvia ilmestyy tänne heti  kun aika koittaa...

Ja kuten kaikissa hyvissä testeissä, tässäkin pieni yhteenveto kuvaustunnelmista;

 KIITÄMME;
- Kameran koko on oivallinen, kuvaustuntuma on kiitettävä jopa sormikkailla.
- Kameran erittäin sulavasti auki ponnahtavaa bajonettia.
- Selkeää käyttöliittymää, vain suljinajat, aukot ja etäisyys kuvaajan hallittavissa.
- Kätevää vitkalaukaisinta ehkäisemään kameran mahdollista laukaisuepäterävyyttä.

MOITIMME;
- Päälekkäisvalotuksen mahdollisuus johtuen usein kuvaajan omasta huolimattomuudesta.
- Heikohkoa etsinkuvaa.
- Objektiivin yhteydessä olevaa syväterävyys asteikkoa, joka on hieman sekava.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Olen lehdetön puu



Kuvan aihe löytyy joskus ihan läheltä. Kyseinen kuva löytyi oman työpaikan takapihalta. Kuvan tunnelma tuo mieleen Hectorin aikoinaan tekemän kappaleen; Olen lehdetön puu. 
Marraskuinen mielenmaisema hiipii hiljaa mieleen.





torstai 1. marraskuuta 2012

Testailua


Loistava työkalu Dpreview sivustolla siihen, millaista huttua mikäkin kamera tekee erilaisilla asetuksilla. Ohjelmalla liikutetaan vilkkuvaa neliötä haluamaan paikkaan ja se näyttää suurennetun kuvan siitä kohtaa. Ensin valitaan kameramerkki ja malli ja alla oleviin ruutuihin mihin kameroihin haluaa verrata. Voit myös valita herkkyyden ja onko jpeg vai raw-kuva.
Tällä voi testata varsinkin sitä, kuinka paljon kohina kasvaa eri herkkyysasetuksilla.

Tässä linkki

tiistai 30. lokakuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää!


Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

Cajander_Nobelintalo
Henrik Cajander: Nobelin talo, 3.11.1842. 
Turun museokeskuksen valokuva-arkisto
Henrik Cajander otti Suomen ensimmäisen valokuvan kotikadultaan Uudenmaankadulta 3.11.1842. Valokuva esittää vastavalmistunutta niin sanottua Nobelin taloa, joka sijaitsi osoitteessa Uudenmaankatu 8. Taustalla siintää Turun tuomiokirkon torni.
Turun piirilääkäri Cajander otti Nobelintalo-kuvan lisäksi myös kaksi muuta säilynyttä daguerrotypia-kuvaa. Toinen esittää Vartiovuorenmäellä sijaitsevaa Tähtitornia, toinen on muotokuva hänestä itsestään (molemmat 1844). Kaikki Cajanderin kolme säilynyttä daguerrotypiaa kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmaan.

Mikä on sinun kotikulmilla tärkeää?

Turun museokeskus kutsuu lapset ja nuoret valokuvaamaan omaa kotikatuaan viikonlopun 2. - 4.11.2012 aikana. Kuvaa sitä, mikä on sinusta kaikkein kiinnostavinta tai tärkeintä, ja lähetä yksi kuva marraskuun 2012 loppuun mennessä sähköpostilla osoitteeseen museokeskus@turku.fi.
Kuvat esitetään verkkonäyttelyssä Turun museokeskuksen internetsivuilla sekä alkukeväästä 2013 sähköisessä muodossa Wäinö Aaltosen museon akvaariogalleriassa. Kuvien yhteydessä ilmoitetaan kuvan ottajan etunimi ja ikä.    Tekstilainaus; Turun museokeskus.
Maailma on muuttunut noista ajoista...nyt kävellään iphone puhelin taskussa ja voidaan ottaa samanlaisia kuvia ja käsitellä ne samantien Instagram-ohjelmalla.
Ympyrä on sulkeutunut.

perjantai 26. lokakuuta 2012

26.10



                                             Talvi jyrää telaketjuillaan syksyn lehdet...

torstai 25. lokakuuta 2012

Talvikausi avattu



Aamulla ensimmäisen kerran auton tuulilasi jäässä ja kuura maassa. Se on siis talvi vai?

maanantai 22. lokakuuta 2012

Auringonvaloa

Jaa-a, koskahan viimeksi on mollukka taivaalla näyttäytynyt maan matosille, köyhille tien kulkijoille.
Vesisade on yhtäjaksoisesti valunut jo viikkoja yhtäsoittoa talojen kattoilta. Siis hämmästys oli suuri kurkatessa aamulla verhojen raosta pihalle. Outoa valoilmiötä siis pukkasi itäiseltä taivaanrannalta suoraan pupilliin. Niin... luonnollisesti kyseistä valoilmiötä ei tietenkään näe viikonloppuvapaansa aikana, vaan se säästää itsensä tietenkin maanantaille. Sou wot, sanoisi entinenkin mäkihyppääjä ja suuntaisi mononsa kohti ulko-ovea. Päätin siis uskoa hyppylegendaa ja syöksyä rappukäytävään ja kohti ulkona kajastavaa nousevan auringon kajoa...Tästä on hyvä aloittaa työpäivä.


Heijastus veden pinnasta.


Naakat sattuivat samaan kuvaan kun tarkasti katsoo.


12 kuukautta...Lokakuu

maanantai 15. lokakuuta 2012

Vaalikiertue



Lauantaina pelottelemassa ihmisiä vaalisälällä paikallisessa ostoskeskuksessa. Kyseinen tilanne, kun kuvassa oleva henkilö kiinnittää punaista sydäntä takkiinsa, on vaan mielestäni hellyyttävä.
Kamerakin sattui olemaan sopivasti hollilla tilanteen kiinni saamiseksi...

tiistai 9. lokakuuta 2012

Vaalikuvaa



No huh...tuli itse ainakin otettua lohjalaisista "hieman" parempia vaalikuvia :-) Saa nähdä, kuinka kauan kyseistä sivustoa pidetään esillä.
Linkki

Syksy

Viikonlopun ruska tarttui hienosti hääparin kuviin. Edellispäivän karmea vesisade oli tauonnut. Lämpötila oli +10C mutta morsian oli sitä mieltä ettei tunnu missään. Hienoa sisuuntumista.





sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kahdestoistakuva

Tusina on siis täynnä. Valokuvanäyttely Paratiisin Pilkahdus on saanut viimeisenkin kuvansa. Ajateltiin vaimon kanssa viedä kuvissa looginen vuoden kierto päätökseen. Joten siis kävimme eilen ottamassa syksykuvan. Kuvaustapahtuma alkoi murheellisesti. Auto juuttui mutaan. Siinä ihmeteltäessä, että mitäs nyt, tuttu pariskunta tuli kävelylenkillään kohdalle. Kyllä hävetti. Mies joutui mutaan työntämään autoa vaimoni kanssa irti pälkähästä. Vaimokin pääsi kuittailemaan jälkikäteen oikein näppärästi minun hosumisistani. Että oliko ..lauta pakko ajaa se pirssi ...kele tohon mutaan!!! Erittäin voimauttavaa...

Kuvauspaikaksi oli valittu Lohjan Museon takapiha. Aivan käsittämättömän paljon oli jo lehtiä pudonnut. Näyttelyssähän tämä vanha rautasänky on seikkailut milloin missäkin. Tammisaaressa, Bengtskärissä, Siuntiossa, merellä ja järvellä. Ajatus aina, että olemme kuvissa alasti yhdessä tämän vanhan rautasängyn kanssa. Se on aiheuttanut hieman hymyilyä paikalle osuneissa kulkijoissa. Kuten esimerkiksi keväällä Tammisaaren Ramsholmenilla. Olimme valinneet kuvausajankohdan valkovuokkojen kukkimisen aikoihin. Ei muuta kuin sänky takaluukkuun ja kohti luonnonpuistoa.
Myös paikalliset olivat paikalla luonnon ihmeitä tarkastelemassa. Kuvauspaikkamme oli aivan paikalla kiertävän polun vieressä. Eipä sieltä sängystä voinut muuta kuin iloisesti tervehtiä ohikulkijoita. Hejsan!

Ohessa oleva kuva ei ole näyttelyyn tuleva...ajatus on kyllä sama, mutta itse vielä puutun kuvasta.
Laittelen lähiaikoina Paratiisin Pilkahdus- valokuvanäyttelyn kuvat esille tänne sivuille.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Vaalikuvaa

No huh...vähän on kiireettä pitänyt, kun paikkakunnan 383 ehdokkaan naamat pitää saada ikuistettua. Paikallinen sanomalehti on tarjonnut kaikille ehdokkaille ilmaisen kuvauksen ja siihen on tietysti isketty kiinni kuin sika limppuun. On siinä ollut ihmettelemistä, kun jokaisesta pitäisi saada se paras kuva aikaiseksi teiden varsille. Ei voi sanoa kummat olisivat vaikeampia kuvattavia. Löytyy niin miehistä kuin naisistakin varsinaisia oman elämänsä suuria valokuvataiteilijoita. On varsin keskustelua herättävää, kuinka siinä jakkaralla oikein istuskellaan. Kuvien yhtenäisyyden vuoksi nyt kaikki ovat kuitenkin kääntyneenä vasempaan päin. Se tietysti on ilahduttanut kokoomuksen porukkaa. Kauhea poru.
Olen huomannut kuvaustilanteen olevan varsinaista psykologin hommaa. On aistittava mistä narusta vetäisee, että saa hymyn korviin. Jotkut tulevat sisään liikkeeseen jo sillä asenteella, ettei minusta ole koskaan ennenkään saatu mitään julkaisukelvollista. Yleensä ne kuvat sitten näyttävätkin siltä, kuin viileltäisiin ranteita auki. Voimauttavan valokuvauksen metodeja on päässyt viljelemään urakalla. Kyllä on kuvattavan itsetuntoa nostateltu oikein urakalla. Tunnelma myöskin tarttuu. Välillä kuvauspuolella nauru raikaa kun ihmetellään kuvattavan kanssa hänen ilmeitään kameran näytöltä. Kuvaan odottavien suupieliin on noussut jo hymy valmiiksi.
Ei kuvattavana olo kuitenkaan juurihoitoa paljon pahempaa ole.

Niin, tuli myös sitten itsekin lähdettyä tähän vaalihulabalooseen mukaan. Vihreät housut olivat vain värjäytyneet edelliskerrasta pesukoneessa punaisiksi. No siihen oli kyllä syynsä. Tuli taas luettua Linnan Täällä pohjan tähden alla. Ei siinä oikein ollut sen jälkeen kahtasanaa...
www.karisaaristo.1g.fi

torstai 13. syyskuuta 2012

6. työpajan satoa

Viimeisen parikuvaustehtävän satoa voimauttavan valokuvauksen kurssilta. Paikaksi parin kanssa valittiin vanha Virkkalassa oleva tehdasmiljöö. Paikalla on takavuosina sijainnut kalkkitehdas, joka kuitenkin nykyisin seisoskelee ränsistyneenä tyhjänpanttina. Alue on varsin inspiroiva, vaikka näissä kuvissa ei nyt varsinaisesti näykkään itse tehdasaluetta. Parissa kuvassa näkyy taustalla kuvioita, kun joku on käynyt biltemasta hakemallaan timanttilaikalla harjoittelemassa sementtitehtaan vanhoihin seiniin.
Kuvioista tuli mieleen melkein jonkin avaruusolion kirjoittamaa tekstiä meille muan asuajistolle ;-)

Värinega Rules! Oli todella omituista kuvata sekunnin ajoilla jalustaa ja harmaakorttia valotuksen arviointiin käyttäen. Huvittavaa oli joka kerran tehdä sama moka kameran virittämisessä...piru, sehän ei automaattisesti viritykkään seuraavaa kuvaa varten. Toinen pakkoliike oli se, kun yritti mukamas otettua kuvaa katsoa kameran näytöltä...eihän sitä sieltä filmikameran takakannesta löytynytkän. Vaikka tasan tiesi kuvaavansa filmipelillä, niin kyseiset liikesarjat ovat jo syöpyneet syvälle kuvaus rutiineihin.

Tästä johtuen näissä tehtävissä käytetäänkin filmikameroita. Kuvattava on tärkein, eikä sen välissä saa olla turhaa tekniikkakikkailua. Tarkoitus ei ole kuvattavan kanssa hämmästellä hienoa otettua kuvaa heti näytöltä, vaan keskittyä täysin kuvattavan peilinä olemiseen ja kuunnella millaisen kuvan hän haluaisi itsestään otettavan. Antaa ihmisen kameran edessä tulla näkyväksi omana itsenään, eikä kuvaajan omana reflektiona itsekeskeisestä näyttämisen halusta...








tiistai 11. syyskuuta 2012

Torkkarit on jaettu

Olen onnellinen! Tunne, että on saavuttanut jotain tärkeää omassa kuvallisessa katsomistavassaan on tänään todistuksen muodossa toteutunut. Viimekertaisesta todistuksesta jonka jostain olen saanut on vierähtänytkin kolmekymmentä vuotta. Viimeinen kurssikerta olikin aika koskettavaa. Lopputyöt olivat välillä todella riipaisevia ja syvälle luotaavia. Yksi jos toinenkin turvautui nessuihin kyyneleitä pyyhkiessään.
Vetäjä sai Martiniqualaisen kookosriipuksen
Myös yhteinen ryhmän ilo oli koskettavaa. Olimme kuitenkin lähes vuoden kosketuksessa toisiimme.
Jonkin asian loppuminen on kuitenkin aina jonkin uuden asian alku.

Ja nyt on kiva muistella mitä kaikkea tuli tehtyä; Kiitos sinulle Miina voimauttavasta ja palautteellisesta kurssin vetämisestä meidän olohuoneessa!!!


Voimauttavan valokuvan koulutus on kuuden lähijakson ja kahdeksan opintopisteen laajuinen kokonaisuus, joka muodostaa voimauttava valokuva -menetelmäkoulutusten ensimmäisen moduulin.
Koulutuksessa käsiteltiin seuraavia asioita:
- Voimauttavan valokuvan menetelmän perusteet.
- Menetelmän soveltamisen etiikka ja ehdot: dialogisuus ja itsemäärittely.
- Albumikuvat, omakuvat ja arjen dokumentointi elämäntarinan,
  perhesuhteiden ja minäkuvan jäsentämisessä.
- Järjestelmäkameran käyttö ja valokuvauksen perusteet.
- Valokuvaustilanteen dialoginen vuorovaikutus.
- Kuvapelko-ilmiön kohtaaminen.
- Voimauttava valokuva perheen vuorovaikutuksen vahvistamisessa.
- Voimauttava valokuva työyhteisön kehittämisessä.
- Voimauttava valokuva pedagogisena ja terapeuttisena välineenä
  ammatillisessa, hoidollisessa asiakastyössä.




Luokkakuva koko ryhmästä

maanantai 10. syyskuuta 2012

Viimeinen työpaja



Tänään ja huomenna on sitten viimeinen työskentely Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan työpajan parissa. Lähes vuosi on vierähtänyt syntyjä syviä Väinämöisen tapaan pohdiskellessa.
On siis suurta suvivirsimeininkiä luvassa, vaikkakin kalenteri näyttääkin olevan jo syksyn puolella.
Maanantai on kokonaan varattu parikuvaukselle. Päivästä tulee pitkä...tehtävää saa suorittaa vaikka huomisaamun. Filmit  lähtevät kehittämöön kello 09.00 tiistai aamuna. Tällä kertaa on ajatus jatkaa syvällisemmin viimekertaista harjoitusta. Nyt vielä kameroineen enemmän iholle. Mitä nyt haluaisin itsessäni vahvistaa ja tuoda näkyväksi. Miten pystyisin vielä kehittymään dialogisena kuvaajana. Haetaan heittäytymistä ja kommunikointia syvällisemmin kuvaamisessa.
Kuvaajaparin kanssa harjoitellaan taas uudestaan ja uudestaan toisillemme peilinä olemista. Suomalaisille juroille tämähän kuullostaa aivan absurdilta...hyvä jos nyt jotain saa murahdeltua.

Kameroina harjoituksessa pääsee taas hipelöimään Taik:in vanhoja Nikon Fm2:sia. 36 ruutuista filmiä on  jokaisella käytettävissä kuusi rullaa.

Huomenna on varsinaisten lopputöiden esittely. Miten kukin ryhmäläinen on toteuttanut voimauttavan projektinsa asiakkaan tai asiakasryhmänsä kanssa.
Esityksistä tulisi käydä ilmi esimerkiksi seuraavia asioita;
- Miksi valitsin päähenkilöni ja mitä se merkitsi hänelle?
- Millaisia valintoja teit antaaksesi päähenkilöllesi tilaa ja laittaaksesi omat oletuksesi syrjään siitä, mikä      voisi olla hänelle kehittävää?
- Miten prosessi meni erityisesti oman dialogisuuden taitosi kannalta?
- Mitä merkityksiä päähenkilö antaa kuville ja prosessille?

Kysymykset ovat helppoja, vastaukset ovat vaikeita...
Nyt vedellään kumpparit jalkaan ja lähdetään ihmettelemään syksyistä, voimauttavaa valoa!